Julkaistu Jätä kommentti

Profiilin kokeilu paperiprototyypin keinoin

Minua on kiinnostanut aina miten purje saa muotonsa. Erityisen arvoituksellinen on siipimäinen muoto, joka syntyy purjeeseen tuulen osuessa kankaaseen. Purjeeseen liitetty mielikuva siipimäisestä muodosta ei kuitenkaan synny ellei sitä ole rakennettu ennalta. Tässä artikkelissa kuvaan kokeilun, jossa loin paperisen prototyypin mallintamaan purjeen muotoa.

Olen työstänyt Sunwind-veneen purjeiden 3D-mallinuksia, mutta niiden muutuminen kankaiksi, saumoiksi ja paneeleiksi vaatii isoja ajallisia ja materiaalisia resursseja. Näin ollen halusin rakentaa paperista purjetta mallintavan prototyypin.

Paperiprototyypit ovat monella tavalla hyödyllisiä fyysisten mallien suunnittelussa ja ne toimivat myös purjeiden muodon prototypointiin. Ensinnäkin paperi on edullista ja kokeilu voidaan toistaa helposti. Lisäksi prototypoinnin keinoin ymmärtää paremmin suunnittelun tavoitteita sekä hahmottamaa suunnitteluprosessia. Näistä lähtökohdista pääasiallisena tavoitteenani oli ymmärtää, miten purjeen siipimäinen muoto luodaan purjeeseen saumojen avulla.

Etäisyys ja syvyys ovat kaksi perusmuuttujaa, joilla vaikutetaan purjeen kaaren muodon muodostumiseen.

Jos katsoo veneessä mastoon nosteettua purjetta, niin voi havaita kaarevan muodon kulkevan purjeen halki huippua kohden. Jotta muoto saadaan aikaan, niin purjeet tulee kootaa useista osista, joita kutsutaan paneeleiksi. Esimerkiksi jos purje koostuu viidestä eri lohkosta, niin kullekin lohkolle rakennetaan oma muoto, jotka yhdessä kontribuoivat purjeen kokonaisprofiilin rakentumiseen, Testasin tätä luomalla yksinkertaisen viiden paneeelin vaakaleikatun purjeen, jonka paneeleihin loin kullekin oman saumausmuodon.

Viisi vaakaleikattua paneelia, joissa profiilin syvin kohta on ylempi läpikeikkaava viiva.

Purjeen profiilin rakentamiseksi loin viisi paneelia joissa kussakin alaosa on suoraan leikattu ja yläpuoli on kaarevasti leikattu. Paneelit puolestaan liimasin kiinni toisiinsa siten, että suoran osan liimasin kaarevaan reunaan. Käytännössä etenin siten, että liimasin purjeen toppi paneelin (1) paneeliin (2) edeten alimmaiseen paneeliin asti (5). Kiehtovan harjoituksen oivallus minulle oli, että purjeen syvin kohta sijoittuu kohtaan, josta sauman muotoa aletaan taittamaan. Näin pystytään vaikuttamaan pussin syvyyteen ja etäisyyteen. Sama periaate sauman muodon rakemtamisessa toimii myös purjeeseen toteutettavan kierteen eli twistin luomiseen.

.

Lopputulos oli ilahduttavan paljon purjeen kaltainen. Proton rakentaminen oli ennen kaikkea hauska kokeilu, joka konkretisoi purjeen muodon antamiseen käytettäviä tekniikoita vaakaleikatun purjeen osalta. Suunnitelmissani on rakentaa myös 3D-mallinnetuista purjeista pienoismalli perustuen todellisiin mittasuhteisiin. Kaiken kaikkiaan ajattelen, että ensimmäistä purjesettiä rakentaessa työ on mielekästä jakaa sopivan kokoisiin välivaiheisiin, jotta suunnitteluprossin aikana kohdatuista haasteista voi oppia ja siirtää parhaat käytänteet ensimmäiseen tuotantoversioon.

Paperiprotoiltun purjeen siipimäinen profiili takaa tarkasteltuna.

Lähde: Marino, E. (2001). The Sailmaker’s Apprentice. McGraw-Hill Professional.